Tekaisin guzziin uuden imusarjan tiivisteen ja huono käynti ja aivastelu lakkasi siihen.
Mietin pääni puhki, millä saisn tiivistepahviin pyöreän, sopivan kokoisen reiän. Normaalisti olen käyttänyt tarkoitukseen pientä vasaraa ja 9x19 hylsyä. Tällä kertaa ei sopivaa hylsyä ollut käsillä, joten improvisoin juotoskolvin kanssa ja poltin sopivan kokoiset pyöreät reiät pahviin. Hyvä tuli.
Mopossa oli kaiketi kaksi eri ongelmaa.
Tyhjennysruuvi vuoti bensat pihalle, ja käynnistäminen oli hankalaa, kun kohokammio ja bensaletku olivat aina tyhjät yön seisomisen jälkeen. Piti polkea tai startata kauan, että alipaineventtiili laski bensaa tarpeeksi kohokammioon. Pitkä starttailu taas ei ole akun kannalta kiva juttu, ja pitkä polkeminen taas on muuten noloa. "Korjasin" tilanteen purkamalla kaasuttimen ja täyttämällä tyhjennysruuvin reiän tiivistesilikonilla. Ylivuotoputken rassasin auki, joten bensaventtiilivika ei täytä kampikammiota, toivottavasti, bensiinillä. Sitä vaan toivon että mainittu silikoni ei muutu hötöksi bensassa lilluessaan. Silikonihitunen saattaa tukkia vaikkapa pääsuuttimen helposti, ja matka loppunee siihen :I
Se toinen vika taas oli sellainen, että moposta oli puhti kateissa. Oireet viittasivat laihalla käymiseen, ja siihenhän voi olla montakin syytä (roska pääsuuttimessä, neula irti, ...) mutta mahdollisesti tällä kertaa bensatankin alipaineventtiilin letkun vaihtaminen parempaan auttoi. Veikkaan, joskaan en ole varma, että alipaineletku vuosi ilmaa, eikä bensa"hana" pysynyt niin auki, että bensapinta olisi ollut tarpeeksi korkealla. Voi olla niinkin,että pääsuuttimessa oli roska. Enpä tiedä, mutta vika on kuitenkin nyt poistunut ja mopo kulkee aivan sairaan kovaa myös ylämäkeen.
Koitan pitää mopon suunnilleen sellaisena kuin se tehtaalta lähtiessään oli. Tähän on monta syytä. Ensimmäinen on tietenkin se, että mopon virittäminen on pääsääntöisesti laitonta. Olisi noloa päästä maksamaan sakkoja moposkootterin virittämisestä. Toinen syy on se, että haluan että moponi kestää pitkään, vaikkei se mikään erityisen hieno ja upea olekaan. Kolmas on se, että siinä ei oikeastaan ole juuri minkäänlaisia ajo-ominaisuuksia: iskunvaimennus, ajogeometria eivät sovellu "nopeaan" ajoon sitten ollenkaan.
Mieluusti käyttäisin halvinta mahdollista bensaa mopossani, mutta 95-oktaanisen sisältämä alkoholi taitaa tuhota tiivisteet ja muut herkät osat. Näin ollen käytän V-poweria tai 98-oktaanista.
Kaksitahtiöljynä käytän synteettistä 2T-öljyä. Kaksitahtisen pakokaasukäryt eivät ole herkulliset, ja mieluusti minimoin käryä. Halvan ja kalliimman 2T-öljyn välinen hintaero on täysin epäoleellinen, öljyä menee todella vähän ja litran pänikällä ajaa täältä taivaanrantaan monta kertaa.
Arvioidaanpa: seossuhde 2%, litra 2T-öljyä sekoittuu siis 50 litraan bensiiniä. Mopo kuluttaa ... Enpäs muuten tiedäkään. Arvioidaan 3 litraa satasella. 50/3 = 17, eli 1700 kilometriä per litra kaksitahtiöljyä. Työmatka on kymmenen kilometriä suuntaansa, joten päivässä on ajoa 20 kilometriä. Litralla 2T-öljyä ajaa siis 85 kertaa töihin ja takaisin.
Edit: No tottakai se tiivistesilikoni liukeni bensaan. Pidin sitten eilen tauon työmatkalla ja tyhjensin kohokammion pariin kertaan, kun tiivisteestä muodostunut lima tukki paikat. Purin sitten kohokammion taas kerran irti, poistin silikonit ja pistin tyhjennysruuvin kierteisiin hivenen toisenlaista mömmöä. Vuotakoot, jos on vuotaakseen.
maanantai 13. elokuuta 2012
perjantai 10. elokuuta 2012
Ongelmia ongelmia
Voi hitsi, www.guzziclub.fi saitti on ollut nurin jo pari päivää. Toivottavasti saitti nousee pian pystyyn, olisi kaikenlaista :I
Toissapäivänä teki guzzi hassut. Oikeanpuoleinen imusarja irtosi kannesta. Ongelma ilmeni ensin aivasteluna ja sitten todella outona äänenä. Kurkistin oikeaa kylkeä ajaessani ja huomasin että tiiviste on näkyvissä ja revennyt ja imusarja liikkuu eestaas. Ei ihme jos käy hieman laihalla jos on millin rako imusarjan ja kannen välissä. Toivottavasti ei ole imeytynyt tiivisteen paloja imu- tai pakoventtiilin ja seetin väliin :I Ei kai tuosta sen suurempaa muuta haittaa.
Mopo taas kävi eilen hyytymään, liekö roska kaasuttimessa? Oireet viittaavat laihana käymiseen :I Pitää irrottaa kaasutin ja siivota paikat. Ihmettelen vaan etten ole paikallistanut suodatinta bensaletkusta, eli meneekö kaikki roskat tankista kohokammioon sellaisenaan?
Toissapäivänä teki guzzi hassut. Oikeanpuoleinen imusarja irtosi kannesta. Ongelma ilmeni ensin aivasteluna ja sitten todella outona äänenä. Kurkistin oikeaa kylkeä ajaessani ja huomasin että tiiviste on näkyvissä ja revennyt ja imusarja liikkuu eestaas. Ei ihme jos käy hieman laihalla jos on millin rako imusarjan ja kannen välissä. Toivottavasti ei ole imeytynyt tiivisteen paloja imu- tai pakoventtiilin ja seetin väliin :I Ei kai tuosta sen suurempaa muuta haittaa.
Mopo taas kävi eilen hyytymään, liekö roska kaasuttimessa? Oireet viittaavat laihana käymiseen :I Pitää irrottaa kaasutin ja siivota paikat. Ihmettelen vaan etten ole paikallistanut suodatinta bensaletkusta, eli meneekö kaikki roskat tankista kohokammioon sellaisenaan?
perjantai 3. elokuuta 2012
Tuli sit käytyä, osa III
Vieläkin 10.07.2012 maanantai
Pastorellasta matku jatkui Parmaa sivuten Milanon suuntaan. Ennen Milanoa kuitenkin käännyimme pohjoiseen, kohti erästä retken kiintopistetä.
Saavuille Como-järven rannalle myöhään illalla, ja navigoimme huolella pieleen. Olimme varanneet hotellin osoitteesta "Mandello del Lario, katu X numero Y" ja seuranneet uskollisesti navigaattoria. Muuten hyvä, mutta hotelli oli viereisessä kylässä, samannimisen kadun samassa numerossa, Como-järven toisella puolella.
Myöhään myöhään sateessa ja tuulessa väsyneinä reippailimme sitten vielä 40 kilometriä ja pääsimme lopulta väsyinä perille. Hotelli Albergo Sala sijaitsi Valbrona-nimisessä kylässä Via Vittoria Veneto - tien varrella, kun ensin olimme ajaneet jonnekin ... no. Aivan muualle.
10.07.2012 maanantai
Aamun valjettua huiskaisimme kuitenkin MotoGuzzi-museolle Mandello del Larioon käytyämme sitä ennen Bellagio-nimisessä kylässä pesemässä pyykkiä. Lavandera on avainsana, kun pyykkipaikkaa koittaa löytää.
Muutama muukin motoristi oli tullut pyörillään, kuka mistäkin, ihmettelemään Guzzin ylivoiman historiaa. Norjalaisia oli useampia.
Muutama guzzikin tuli bongattua, mutta ovat harvinaista herkkua Italiassakin sellaiset.
Museon vierestä löysimme ruokapaikan, jossa ravitsimme itsemme.
Guzzi-museo täytti odotukset. Melkein joka härvelistä tuli valokuva otettua. Aikaa museossa saisi käytettyä enemmänkin, mutta tunnissakin ehtii oleelliset katsella. Muutama "Sperimentale" laitekin oli näytillä, joista kaikki eivät niin kovin onnistuneilta vaikuttaneet :)
Vaimo onnistui näyttämään ei-kovin-pitkästyneeltä, joten ilmeisesti museokierros ei ollut huono ajatus.
Jos olisi ollut sopiva hetki ja sopivasti muutkin asiat kohdallaan, olisin pyytänyt asiaa tuntevalta mekaanikolta lausunnon voimansiirrosta. Jostain oli matkan varrella tai aiemmin ilmestynyt välystä, jopa häiritsevässä määrin. Ei kuitenkaan sattunut kohdalle, joten suljin välykset mielestäni ja nautin kyydistä.
Matka jatkui kohti koilista.
Vettä räimäisi niskaan hiukkasen ja pohjoisessa pilvet olivat synkät.
Mietimme suuntaa SS36- ja SS38-teiden risteyksessä Como-järven koiliskulmassa. Mieli teki toisaalta pohjoiseen, mutta päädyimme silti itään, jättäen Sveitsin tiemaksuineen ja outoine tapoineen toiseen reissuun. Lähdimme siis kohti Sondrio-nimistä kaupunkia. Sieltä löysimme hotellin ajeltuamme hieman ristiin ja rastiin.
11.07.2012 tiistai
Sondriosta jatkoimme suoraan kohti itää. Melko tylsää oli tie, kunnes puolivahingossa en seurannut muuta liikennettä vaan käännyin pienemmälle tielle. Ja mitäpä sieltä löytyikään...
Passo della Stelvio eikä yhtään vähempää. Herra on siunannut italialaisia motoristeja runsaskätisesti, kun on tuollaisia maastonmuotoja lahjoittanut. Raskaasti lastattu guzzi kaksi päällä ei välttämättä ole hauskin vaihtoehto Stelvion serpentiineihin, mutta kokemus oli melkoinen.
Olisi synti jättää tuo tie ajamatta, jos tuolla päin on liikkeellä. Aikaa menee muutamakin hetki parin hassun kilometrin ajamiseen, mutta on se sen arvoista. SS38 on tien nimi, jos tarvitsee kartalta etsiä. Sveitsi on kivenheiton päässä, siinä on tosin vuori välissä.
Jatkoimme itää ja koilista kohti. Vipitenon länsipuolella, SS42-tiellä, ylitimme taas jonkin vuoren. Paikka tunnetaan nimellä Passo Giovo. Oli sielläkin mutkaa ja huimia maisemia. Ei pöllömpi tie ajaa ja nautiskella elämästä.
Vipitenosta jatkoimme itään varmaankin SS12 ja SS49-teitä pitkin lopulta Itävaltaan, jossa olimme yötä todennäköisesti Lienz-nimisessä kaupungissa.
Vettä tuli ja ilta samoin ja otimme sitten majapaikan väärästä paikasta. Home häiritsi ja paikan taso muutenkin.
12.07.2012 keskiviikko
Ajoimme Itävallan läpi vesisateessa. Kylmäkin oli. Ei paljon naurattanut.
Maisemia ei katseltu, kunhan vaan tehtiin matkaa ja lopulta päädyimme Bratislavaan.
Illan tullen söimme Bratislavalaista perinneruokaa, sushia, nautimme muutaman paikallisen oluen ja nukuimme hemmetin hyvin.
13.07.2012 torstai
Uusi tuttavuus, Slovakia. Bensa oli kuitenkin yhteensopivaa Guzzin kanssa ja tiet tasaisia joten matka joutui. Taisimme pitää hyvää matkavauhtia ja ajaa D1/E75 tietä pitkin kohti Puolaa jonne päästyämme ehdimme juuri käydä Oswiecimin museoalueen läpi. Paikkahan tunnetaan paremmin nimellä Auschwitz, eikä se taida kaivata sen enempää esittelyä.
Museokierroksen jälkeen majoituimme Krakovan pohjoispuolelle motelliin, ja jätimme Krakovan keskustan väliin.
14.07.2012 perjantai
Aamulla urut auki ja Varsovan läpi rohkeasti kohti Augustowia. Päivä siihen menee, kun Puolan ajaa tolkullisesti läpi.
Logos on nykyään sen hotellin nimi, missä majoituimme. Tuttu paikka.
15.07.2012 lauantai
Jätimme Via Baltican ja erkanimme tietä 16 pitkin kohti koilista. Tie E28 vei meidät Vilnaan, jossa seikkailimme navigaattorin opastaessa meitä omituisiin paikkoihin. Pääsimme kuitenkin hotelliin, joka tunnetaan nimellä Panorama. Nimi ei ole ihan väärä, hotellin ikkunoista nimittäin näkee kaupungin yli.
Muutama suomalainen turistibussi oli parkissa hotellin takapihalla, maksullisessa parkissa, ja suomea kuulimme muutaman sanan.
Palloilimme illalla kylillä, ja olihan siellä kaikenlaista, muun muassa kirkkoja, ja lisää kirkkoja.
Noin muutoin Liettua on hiukka köyhän tuntuinen paikka.
16.07.2012 sunnuntai
Vilnasta pikamarssia Riikaa sivuten kohti pohjoista. Etenimme Eestin Häädemeesteen saakka, jossa majoituimme hotelliin nimeltä Lepanina. Ihan kelpoinen vaihtoehto sekin.
17.07.2012 maanantai
Kohti pohjoista, Tallinnaan, satamaan ja kotio, suunnittelemaan uusia seikkailuita.
Pastorellasta matku jatkui Parmaa sivuten Milanon suuntaan. Ennen Milanoa kuitenkin käännyimme pohjoiseen, kohti erästä retken kiintopistetä.
Saavuille Como-järven rannalle myöhään illalla, ja navigoimme huolella pieleen. Olimme varanneet hotellin osoitteesta "Mandello del Lario, katu X numero Y" ja seuranneet uskollisesti navigaattoria. Muuten hyvä, mutta hotelli oli viereisessä kylässä, samannimisen kadun samassa numerossa, Como-järven toisella puolella.
Myöhään myöhään sateessa ja tuulessa väsyneinä reippailimme sitten vielä 40 kilometriä ja pääsimme lopulta väsyinä perille. Hotelli Albergo Sala sijaitsi Valbrona-nimisessä kylässä Via Vittoria Veneto - tien varrella, kun ensin olimme ajaneet jonnekin ... no. Aivan muualle.
 |
| Albergo Sala |
 |
| Lecco, näkymä järvelle |
 |
| Mandello del Lario järven yli nähtynä |
 |
| Tällaisen kun saisi... |
 |
| Museon portilla |
Muutama guzzikin tuli bongattua, mutta ovat harvinaista herkkua Italiassakin sellaiset.
Museon vierestä löysimme ruokapaikan, jossa ravitsimme itsemme.
Guzzi-museo täytti odotukset. Melkein joka härvelistä tuli valokuva otettua. Aikaa museossa saisi käytettyä enemmänkin, mutta tunnissakin ehtii oleelliset katsella. Muutama "Sperimentale" laitekin oli näytillä, joista kaikki eivät niin kovin onnistuneilta vaikuttaneet :)
Vaimo onnistui näyttämään ei-kovin-pitkästyneeltä, joten ilmeisesti museokierros ei ollut huono ajatus.
Jos olisi ollut sopiva hetki ja sopivasti muutkin asiat kohdallaan, olisin pyytänyt asiaa tuntevalta mekaanikolta lausunnon voimansiirrosta. Jostain oli matkan varrella tai aiemmin ilmestynyt välystä, jopa häiritsevässä määrin. Ei kuitenkaan sattunut kohdalle, joten suljin välykset mielestäni ja nautin kyydistä.
Matka jatkui kohti koilista.
Vettä räimäisi niskaan hiukkasen ja pohjoisessa pilvet olivat synkät.
Mietimme suuntaa SS36- ja SS38-teiden risteyksessä Como-järven koiliskulmassa. Mieli teki toisaalta pohjoiseen, mutta päädyimme silti itään, jättäen Sveitsin tiemaksuineen ja outoine tapoineen toiseen reissuun. Lähdimme siis kohti Sondrio-nimistä kaupunkia. Sieltä löysimme hotellin ajeltuamme hieman ristiin ja rastiin.
11.07.2012 tiistai
Sondriosta jatkoimme suoraan kohti itää. Melko tylsää oli tie, kunnes puolivahingossa en seurannut muuta liikennettä vaan käännyin pienemmälle tielle. Ja mitäpä sieltä löytyikään...
Passo della Stelvio eikä yhtään vähempää. Herra on siunannut italialaisia motoristeja runsaskätisesti, kun on tuollaisia maastonmuotoja lahjoittanut. Raskaasti lastattu guzzi kaksi päällä ei välttämättä ole hauskin vaihtoehto Stelvion serpentiineihin, mutta kokemus oli melkoinen.
Jatkoimme itää ja koilista kohti. Vipitenon länsipuolella, SS42-tiellä, ylitimme taas jonkin vuoren. Paikka tunnetaan nimellä Passo Giovo. Oli sielläkin mutkaa ja huimia maisemia. Ei pöllömpi tie ajaa ja nautiskella elämästä.
Vipitenosta jatkoimme itään varmaankin SS12 ja SS49-teitä pitkin lopulta Itävaltaan, jossa olimme yötä todennäköisesti Lienz-nimisessä kaupungissa.
Vettä tuli ja ilta samoin ja otimme sitten majapaikan väärästä paikasta. Home häiritsi ja paikan taso muutenkin.
12.07.2012 keskiviikko
Ajoimme Itävallan läpi vesisateessa. Kylmäkin oli. Ei paljon naurattanut.
Maisemia ei katseltu, kunhan vaan tehtiin matkaa ja lopulta päädyimme Bratislavaan.
Illan tullen söimme Bratislavalaista perinneruokaa, sushia, nautimme muutaman paikallisen oluen ja nukuimme hemmetin hyvin.
13.07.2012 torstai
Uusi tuttavuus, Slovakia. Bensa oli kuitenkin yhteensopivaa Guzzin kanssa ja tiet tasaisia joten matka joutui. Taisimme pitää hyvää matkavauhtia ja ajaa D1/E75 tietä pitkin kohti Puolaa jonne päästyämme ehdimme juuri käydä Oswiecimin museoalueen läpi. Paikkahan tunnetaan paremmin nimellä Auschwitz, eikä se taida kaivata sen enempää esittelyä.
 |
| Hotelli Krakovan pohjoispuolella |
14.07.2012 perjantai
Aamulla urut auki ja Varsovan läpi rohkeasti kohti Augustowia. Päivä siihen menee, kun Puolan ajaa tolkullisesti läpi.
 |
| Hotelli Logos Augostowissa, Puolassa. |
15.07.2012 lauantai
Jätimme Via Baltican ja erkanimme tietä 16 pitkin kohti koilista. Tie E28 vei meidät Vilnaan, jossa seikkailimme navigaattorin opastaessa meitä omituisiin paikkoihin. Pääsimme kuitenkin hotelliin, joka tunnetaan nimellä Panorama. Nimi ei ole ihan väärä, hotellin ikkunoista nimittäin näkee kaupungin yli.
Muutama suomalainen turistibussi oli parkissa hotellin takapihalla, maksullisessa parkissa, ja suomea kuulimme muutaman sanan.
Palloilimme illalla kylillä, ja olihan siellä kaikenlaista, muun muassa kirkkoja, ja lisää kirkkoja.
 |
| Katuvilinää Vilnassa |
16.07.2012 sunnuntai
Vilnasta pikamarssia Riikaa sivuten kohti pohjoista. Etenimme Eestin Häädemeesteen saakka, jossa majoituimme hotelliin nimeltä Lepanina. Ihan kelpoinen vaihtoehto sekin.
17.07.2012 maanantai
Kohti pohjoista, Tallinnaan, satamaan ja kotio, suunnittelemaan uusia seikkailuita.
Tuli sit käytyä, osa II
5.07.2012 torstai
Edullisen hotelliyön jälkeen jeesasin kanssamotoristeja lainaamalla 21-millistä avainta ketjunkiristyshommaa varten. Itse en ketjuja reissussa kiristele.
Jatkoin matkaa kohti Trentoa. Matkanteosta ei sen suurempia mielikuvia: teollista maisemaa ja hemmetisti lämpöä.
Suunnitelma oli ajaa isoa tietä Ravennaan ja sieltä sitten kohti Roomaa, mutta enpä toteuttanut suunnitelmaa, vaan käännyin kohti Firenzeä jo aiemmin päästäkseni vuorille ja pienille teille.
Käännyin Bolognan jälkeen SP7:lle, jota jatkoin vuorten yli.
Hienoja maisemia oli siellä, ja satuin osumaan kahvilaan, jossa asiakkaina näytti olevan lähinnä moottoripyöräilijöitä.
Yöksi päädyin paikkaan nimeltä Barberino di Mugello, hotelli "il Cavallo", jos oikein muistan.
En käynyt Faenzassa, jossa osallistuin vuonna 2000 erääseen FINITA-ralliin, enkä myöskään Montemurlossa, jossa kävin Ossi Oluen kanssa tapaamassa Fusellonia ja muita mainioita motoristeja FINITAn jälkeen. Fuselloni olisi ollut mukava tavata, mutta kun meni onneton kuolemaan tuossa muutama vuosi sitten :I
6.07.2012 perjantai
Päivä oli aurinkoinen ja lämmin enkä jaksanut enää vältellä väistämätöntä, joten suuntasin suorinta tietä Roomaan.
Kallis oli moottoritiemaksu, 19e Firenzestä Roomaan, mutta tulipa koettua sekin. Kiirehän ei minulla vielä ollut, mutta ajattelin kuitenkin olla ajoissa perillä.
Ajatuksena oli, että sekä minä että vaimo olisimme molemmat Roomassa lauantaina. Vaimo oli tulossa lentäen ja tarkoitus oli ajaa yhdessä takaisin.
Huiskaisin kuitenkin Roomaan päivää etuajassa ja sain hotellista huoneen. Noin muutoin suosittelen sellaista palvelua kuin booking.com. En tiedä täysin miten homma kulissien takana toimii mutta käyttäjän kannalta palvelu on loistava. Usein majoituksen hinta on booking.com:n kautta hankittuna edullisempi kuin tiskiltä.
Samoin navigaattori on jumalten lahja motoristille. Ajoin hotellin pihaan eksymättä kertaakaan, vaikka Rooma on iso kaupunki ja siellä on monta tietä ja risteystä.
7.07.2012 lauantai
Mopo tulille ja lentokentälle. Etukäteen ujostutti lähteä seikkailemaan ja pysäköimään isolle lentokentälle, mutta homma sujui hienosti. Navi opasti eleettä oikeaan paikkaan ja kaksipyöräiset vehkeet pysäköitiin sinne minne se sopivat ja missä ne eivät ole muiden kulkijoiden tukkeena, joten tämäkään ei ollut ongelma.
Olin kuitenkin tullut ajoissa paikalle, joten pääsin viettämään aikaa muutamankin tunnin lentokentällä, jonne vaimokin sitten aikanaan tuli.
Hotellille mentiin, syötiin hyvin ja nukuttiin vielä paremmin.
8.07.2012 sunnuntai
Kylille bussilla. Jotain vanhoja taloja siellä oli. Niistä otettiin muutama kuva ja tavattiin vanha tuttu Mikko vuosien takaa Panteonin vieressä. Mikon kanssa nautimme huurteisia ja vaihdoimme kuulumisia, joita riittikin.
Hotellille mentiin lopulta, syötiin hyvin ja nukuttiin vielä paremmin.
9.07.2012 sunnuntai
Päätimme jatkaa matkaa ja näin teimmekin. Ajoimme pohjoiseen ja majoituimme lopulta Pisan kaupungissa, jossa saimme hotellista lainaan TV:n kaukosäätimen, joka tuli mukanamme vahingossa koko loppumatkan. Laitamma sen postissa takaisin, kun joskus ehdimme.
Matkan varrella jäi mieleen paikannimiä Viterbo ja erityisesti Siena, joten ajoimme varmaankin tietä nimeltä SS2.
Sienassa pidimme paussia ja kävimme syömässä kukkulan päällä.
Päivä oli pitkä ja kuuma, ja teimme hieman huonon reittivalinnan: päädyimme köröttelemään tylsää, tasaista ja hidasta pikkutietä kun koitimme välttää moottoritietä.
Illalla Pisaan päästyämme kuvasimme italialaisen rakennustaidon helmiä.
10.07.2012 maanantai
Herättyämme etsimme käsimme Sen Tornin ja kävimme siellä ottamassa muutaman valokuvan. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kamerassani Nokia N8:ssa on ostamani softa, PhotoRama tai jotain sinnepäin, jonka panoraamanluontitoiminto sekosi täysin, kun koitin ottaa Siitä Tornista kuvaa. Nips naps nirri pois meni softalta, kun ei reppana tajunnut, että se torni on oikeasti vinossa.
Jatkoimme matkaa kohti rantaa ja kävimme syömässä Carrara-nimisen kylän rannalla sijaitsevassa ravintolassa. Upeat on biitsit, menemme varmaan toistekin.
Rannan jälkeen jatkoimme sisämaahan ja tietenkin pienempiä teitä. Sitä en muista mitä ne tiet olivat, mutta minulla on kuvia joissa on GPS-koordinaatit. Kun keksin, kuinka saan kuvat sijoitettua maps.google.com palveluun, selviää myös matkareittimme.
Hetkeäkään ei kaduttanut ajaa pieniä teitä vuorten yli, kun kiirekään ei ollut.
SS665 näyttäisi olevan tie jota ajoimme.
Takarengas oli kulunut kulmikkaaksi, joten keksin pysähtyi vaihdattamaan sen paikassa nimeltä Pastorella, SP6:n varrella.
Yhteistä kieltä ei ollut, mutta yhteistyössä saimme kumin vaihdettua. Rengasfirman kaverit tarjoilivat paikallista kuohuviiniä ja esittelivät Ferraria, joka oli parkkeerattu takahuoneeseen. Upea oli se.
Jälkikäteen tarkastellen renkaan vaihto tapahtui huonoon aikaan, perille Como-järvelle pääsy nimittäin meni todella myöhäksi, ja taas kerran meinasi käydä vanhanaikaiset...
Edullisen hotelliyön jälkeen jeesasin kanssamotoristeja lainaamalla 21-millistä avainta ketjunkiristyshommaa varten. Itse en ketjuja reissussa kiristele.
Jatkoin matkaa kohti Trentoa. Matkanteosta ei sen suurempia mielikuvia: teollista maisemaa ja hemmetisti lämpöä.
Suunnitelma oli ajaa isoa tietä Ravennaan ja sieltä sitten kohti Roomaa, mutta enpä toteuttanut suunnitelmaa, vaan käännyin kohti Firenzeä jo aiemmin päästäkseni vuorille ja pienille teille.
Käännyin Bolognan jälkeen SP7:lle, jota jatkoin vuorten yli.
Yöksi päädyin paikkaan nimeltä Barberino di Mugello, hotelli "il Cavallo", jos oikein muistan.
En käynyt Faenzassa, jossa osallistuin vuonna 2000 erääseen FINITA-ralliin, enkä myöskään Montemurlossa, jossa kävin Ossi Oluen kanssa tapaamassa Fusellonia ja muita mainioita motoristeja FINITAn jälkeen. Fuselloni olisi ollut mukava tavata, mutta kun meni onneton kuolemaan tuossa muutama vuosi sitten :I
6.07.2012 perjantai
Päivä oli aurinkoinen ja lämmin enkä jaksanut enää vältellä väistämätöntä, joten suuntasin suorinta tietä Roomaan.
Kallis oli moottoritiemaksu, 19e Firenzestä Roomaan, mutta tulipa koettua sekin. Kiirehän ei minulla vielä ollut, mutta ajattelin kuitenkin olla ajoissa perillä.
Ajatuksena oli, että sekä minä että vaimo olisimme molemmat Roomassa lauantaina. Vaimo oli tulossa lentäen ja tarkoitus oli ajaa yhdessä takaisin.
Huiskaisin kuitenkin Roomaan päivää etuajassa ja sain hotellista huoneen. Noin muutoin suosittelen sellaista palvelua kuin booking.com. En tiedä täysin miten homma kulissien takana toimii mutta käyttäjän kannalta palvelu on loistava. Usein majoituksen hinta on booking.com:n kautta hankittuna edullisempi kuin tiskiltä.
Samoin navigaattori on jumalten lahja motoristille. Ajoin hotellin pihaan eksymättä kertaakaan, vaikka Rooma on iso kaupunki ja siellä on monta tietä ja risteystä.
7.07.2012 lauantai
Mopo tulille ja lentokentälle. Etukäteen ujostutti lähteä seikkailemaan ja pysäköimään isolle lentokentälle, mutta homma sujui hienosti. Navi opasti eleettä oikeaan paikkaan ja kaksipyöräiset vehkeet pysäköitiin sinne minne se sopivat ja missä ne eivät ole muiden kulkijoiden tukkeena, joten tämäkään ei ollut ongelma.
Olin kuitenkin tullut ajoissa paikalle, joten pääsin viettämään aikaa muutamankin tunnin lentokentällä, jonne vaimokin sitten aikanaan tuli.
 |
| Panteon |
8.07.2012 sunnuntai
Kylille bussilla. Jotain vanhoja taloja siellä oli. Niistä otettiin muutama kuva ja tavattiin vanha tuttu Mikko vuosien takaa Panteonin vieressä. Mikon kanssa nautimme huurteisia ja vaihdoimme kuulumisia, joita riittikin.
Hotellille mentiin lopulta, syötiin hyvin ja nukuttiin vielä paremmin.
9.07.2012 sunnuntai
Päätimme jatkaa matkaa ja näin teimmekin. Ajoimme pohjoiseen ja majoituimme lopulta Pisan kaupungissa, jossa saimme hotellista lainaan TV:n kaukosäätimen, joka tuli mukanamme vahingossa koko loppumatkan. Laitamma sen postissa takaisin, kun joskus ehdimme.
Matkan varrella jäi mieleen paikannimiä Viterbo ja erityisesti Siena, joten ajoimme varmaankin tietä nimeltä SS2.
 |
| Siena |
Päivä oli pitkä ja kuuma, ja teimme hieman huonon reittivalinnan: päädyimme köröttelemään tylsää, tasaista ja hidasta pikkutietä kun koitimme välttää moottoritietä.
 | |
| Kaksi tornia Pisassa |
10.07.2012 maanantai
Herättyämme etsimme käsimme Sen Tornin ja kävimme siellä ottamassa muutaman valokuvan. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kamerassani Nokia N8:ssa on ostamani softa, PhotoRama tai jotain sinnepäin, jonka panoraamanluontitoiminto sekosi täysin, kun koitin ottaa Siitä Tornista kuvaa. Nips naps nirri pois meni softalta, kun ei reppana tajunnut, että se torni on oikeasti vinossa.
Jatkoimme matkaa kohti rantaa ja kävimme syömässä Carrara-nimisen kylän rannalla sijaitsevassa ravintolassa. Upeat on biitsit, menemme varmaan toistekin.
Hetkeäkään ei kaduttanut ajaa pieniä teitä vuorten yli, kun kiirekään ei ollut.
SS665 näyttäisi olevan tie jota ajoimme.
Takarengas oli kulunut kulmikkaaksi, joten keksin pysähtyi vaihdattamaan sen paikassa nimeltä Pastorella, SP6:n varrella.
Yhteistä kieltä ei ollut, mutta yhteistyössä saimme kumin vaihdettua. Rengasfirman kaverit tarjoilivat paikallista kuohuviiniä ja esittelivät Ferraria, joka oli parkkeerattu takahuoneeseen. Upea oli se.
Jälkikäteen tarkastellen renkaan vaihto tapahtui huonoon aikaan, perille Como-järvelle pääsy nimittäin meni todella myöhäksi, ja taas kerran meinasi käydä vanhanaikaiset...
Tuli sit käytyä, osa I
Muutama aiempi bloggaus viittasi suunnitelmaan käydä etelä-Euroopassa. Kävin, ja pääsin takaisinkin.
Pyörä pelasi kohtuullisesti, joskaan ei virheettömästi.
Starttinappulaa paikallaan pitävä pikkuruuvi löystyi kerran sen verran että jouduin purkamaan oikean puolen kontrollit ja kiristämään ruuvin. Ei lähde mopo käyntiin, jos mainittu ruuvi on löysällä, kun starttinappula ei ota kontaktia.
Öljyä tuli koneen huohotuksesta läpi kahteen eri otteeseen. Tämä tapahtui yleensä pidemmän nopean ajon jälkeen eikä aiheuttanut kuin kosmeettista haittaa ja tarpeen lisätä hieman öljyä kesken reissun.
Alla kuitenkin lyhyt referaatti matkasta ja tapahtumista.
30.06.2012 lauantai
Viimeiset pakkailut Espoossa.
Lähtö Helsingistä kohti Puolaa. Ajoin Vuosaareen Finnlinesin potskin kyytiin, vietin rennon illan laivalla ja nukuin hyvin. Muutakin motoristiporukkaa oli laivalla menossa kuka minnekin. Guzzeja ei näkynyt.
1.07.2012 sunnuntai
Laiva saapui Gdyniaan, jossa oli aika lämmintä. Oisko ollut jotain kolmenkymmenen asteen korvilla.
Lähdin navigaattoria seuraten kohti Poznania, jonka länsipuolella on yksi matkan kiintopisteistä. Navissa valitettavasti oli vanhat kartat joten jouduin moottoritielle, jota sitten jatkoin Torunin lähelle. Tarkoitus oli ajella pienempiä teitä, mutta eipä tuosta nyt haittaakaan ollut, että matka joutui. Kätevästi toimii maksullinen moottoritie, luottokorttia näyttää puomisysteemille motarille mennessä ja motarilta poistuessa niin matka joutuu. Eikä ollut edes kovin järkyttävät tienkäyttömaksut, jos oikein muistan.
Melko pian huomasin sattumalta, että kone puhaltaa öljyä ja muuta sontaa pihalle. Ajoin taukopaikalle ja tarkastelin tilannetta. Nopea (140km/h) ajo motarilla oli ilmeisesti kirnunnut öljyn vaahdoksi ja ylikuormittanut huohotusjärjestelmän. Normaalisti tätä ei huomaisi, kun huohotusletku menee ilmanputsarin sisään, mutta kun minulla ei nyt mene, niin sohjot tulivat sitten pihalle, pitkin pyörän kylkeä.
Tarkistin öljyn määrän ja jatkoin matkaa hieman rauhallisempaa vauhtia.
En päässyt ihan perille asti, mutta eipä se haitannut, aikaa oli käytössä. Olisinko ollut jossain Poznanin lähellä majoituksessa.
Hotelli taisi olla kyseessä, enkä juuri muita asiakkaita nähnyt. Aamupala katettiin minulle pöytään ja sisälsi muun muassa makkaran. Ei jäänyt nälkä.
Pyörä yöpyi lukitussa tallissa. Majoitus oli mukava ja sopivan hintainen.
2.07.2012 maanantai
Jatkoin matkaa navin opastama, välillä outojakin reittejä ajatten kohti bunkkerikompleksia, josta kuvaus täällä: Ostwall
Suosittelen piipahtamaan, jos historia ja sotahommat kiinnostavat. Osallistuin kahden tunnin opastettuun kiertokävelyyn oppaan johdolla. Itsenäisesti paikkoja ei pääse ihmettelemään. Muut seuruelaiset olivat puolalaisia ja saivat oppaalta puolaksi selostuksen. Minulla oli englantia puhuva opas-laatikko. Yllättävän kätevä juttu: eri kohdissa kierrosta oli numerolla varustettu lätkä näytillä ja kun numeron naputteli opastuspurkkiin, se jutteli englanniksi minulle kuulokkeiden välityksellä. Jäi outo olo tästä kohteesta: Adolf ja kaverit olivat käyttäneet aivan hemmetisti resursseja tähän kompleksiin, josta ei lopulta ollut juuri mitään hyötyä. Ovat joka tapauksessa olleet järkyttävän tosissaan noissa sotavalmisteluissaan.
Museokäynnin jälkeen jatkoin matkaa Puolan lounaiskulmaan, lähelle Görlitzin (saksalaista) kaupunkia, jossa hotellimajoitus.
3.07.2012 tiistai
Olin sen verran lähellä Saksaa, että aamulla kun jatkoin matkaa, jouduin huomaamatta ja vahingossa Saksan puolelle. Huomasinkin tämän ihan sattumalta, kun autojen PL-rekisterikilvet vaihtuivat D-merkinnöillä varustetuiksi. Oli varmankin Zittau-nimisestä paikasta kyse. Jatkoin etelään ja Lückendorf-nimisen kylän jälkeen löysin itseni Tsekeistä, niinkuin tarkoitus olikin. Kivoja mäkisiä teitä oli siellä. Tein kaksi virhettä Tsekeissä. Ensimmäinen niistä oli olla ottamatta selvää moottoritiemaksuista. En halunnut niitä maksaa, joten pysyin poissa moottoriteiltä ja jouduin ajamaan pitkiä turhia matkoja pikkuteitä pitkin. Turhaan, sillä moottoritmaksut -eivät- koske moottoripyöriä Tsekeissä.
Toinen virhe oli se, että ajattelin ajaa Prahaa sivuten kohti etelää. Muuten hyvä, mutta osuin Prahan vaiheille iltapäiväruuhkaan, vähän sen jälkeen kun kolme rekkaa oli kolaroinut ja sotkenut liikenteen täysin. Prahan ohitus kesti muutaman tunnin eikä se ollut yhtään hauskaa.
Pääsin kuitenkin Itävallan puolelle, josta kävin samantein ostamassa vinjetin, ettei tarvitsisi ujostella moottoriteitä sen enempää. Pääseehän siellä matkaamaan ilman vinjettiäkin, mutta 4.6 euroa / 10 päivän vinjetti ei tuntunut kohtuuttomalta. Linziä sivuten jatkoin etelään ja meinasin tehdä vanhanaikaiset, eli ilta yllätti, vettä satoi eikä majapaikasta ollut tietoa. Lisäksi tietenkin väsytti. Pienestä kylästä löytyi kuitenkin sympaattinen, joskin outo majoitus, ja pääsin levolle nautittuani paikallisten vieraanvaraisuudesta (tähän pari sanaa matkasuunnitelmien printtaamisesta ja henkilökunnasta :).
Paikka oli A1-moottoritien eteläpuolella Kierhenjotain.
Näinköhän tämä blogipalvelu osaa hyödyntää kuviin liitettyä paikkainformaatiota? Pyrin saamaan kuviin paikkatiedot ihan sitä varten jos joskus vaikka keksisin tiedolle jotain käyttöä. Käytössä oli Nokia N8 - mallinen kamera, jossa on sisäinen GPS.
4.07.2012 keskiviikko
Palasin aamulla moottoritielle ja huiskaisin Salzburgia sivuten taas vahingossa Saksaan. Sattuuhan sitä.
Tankatessa säpsähdin, kun viereen pysäköidyn matkabemarin navigaattori alkoi jutella suomeksi, vaikka pyörässä oli saksalaiset kilvet. Kävi ilmi että kuski ja kaverit olivat suomalaisia, jotka olivat lentäneet saksaan ja vuokranneet sieltä pyörät. No mikä jottei, voihan sen tehdä noinkin.
Oma Guzzi näytti aika köyhältä (pölyä, öljyä, nippareita ja rautalankaa...) uusien kiiltävien matkabemareiden vieressä, mutta eipä tuo minua suuremmin haitannut.
Palasin Itävallan maaperälle, ja ajoin reipasta tahtia moottoritietä Italiaan, Vipitenoon, jossa nautin voileivän, kun en muutakaan saanut.
Jouhuin Vipitenossa ajamaan moottoritietä ainakin 100 metriä, josta jouduin sitten maksamaan moottoritiemaksun. Ehkä tämän olisi jotenkin voinut välttää, mutta mitäs näistä, tässä konkurssissa.
Kuuma oli Vipitenossa ja halusinkin hieman korkeammalle ja viileämpään ilmanalaan.
Tutkailin karttaa ja navigaattoria ja päädyin ajamaan SS508 - tietä kohti Bolzanoa pitkin kauniita maisemia ison tien sijaan. Paljon oli moottoripyöriä samalla tiellä.
Bolzanossa tuli taas sama ongelma eteen: kuuma on ja tekee mieli ajaa pieniä mutkateitä. Löysin tien SS42, joka vastasi toiveita. Sieltä löytyi sitten majoituskin.
Jomman kumman tien varrella oli Passo Pennes, Pennes-sola, jossa pääsin kuvaamaan kyltin joka kertoo korkeuden merenpinnasta: 2211 metriä. Maisemat pitää itse kokea, eivät ne kuviin tartu. Jotkut ovat silti yrittäneet: https://www.google.fi/search?q=passo+pennes&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&sa=X&biw=1600&bih=776
Pyörä pelasi kohtuullisesti, joskaan ei virheettömästi.
Starttinappulaa paikallaan pitävä pikkuruuvi löystyi kerran sen verran että jouduin purkamaan oikean puolen kontrollit ja kiristämään ruuvin. Ei lähde mopo käyntiin, jos mainittu ruuvi on löysällä, kun starttinappula ei ota kontaktia.
Öljyä tuli koneen huohotuksesta läpi kahteen eri otteeseen. Tämä tapahtui yleensä pidemmän nopean ajon jälkeen eikä aiheuttanut kuin kosmeettista haittaa ja tarpeen lisätä hieman öljyä kesken reissun.
Alla kuitenkin lyhyt referaatti matkasta ja tapahtumista.
30.06.2012 lauantai
Viimeiset pakkailut Espoossa.
Lähtö Helsingistä kohti Puolaa. Ajoin Vuosaareen Finnlinesin potskin kyytiin, vietin rennon illan laivalla ja nukuin hyvin. Muutakin motoristiporukkaa oli laivalla menossa kuka minnekin. Guzzeja ei näkynyt.
1.07.2012 sunnuntai
Laiva saapui Gdyniaan, jossa oli aika lämmintä. Oisko ollut jotain kolmenkymmenen asteen korvilla.
Lähdin navigaattoria seuraten kohti Poznania, jonka länsipuolella on yksi matkan kiintopisteistä. Navissa valitettavasti oli vanhat kartat joten jouduin moottoritielle, jota sitten jatkoin Torunin lähelle. Tarkoitus oli ajella pienempiä teitä, mutta eipä tuosta nyt haittaakaan ollut, että matka joutui. Kätevästi toimii maksullinen moottoritie, luottokorttia näyttää puomisysteemille motarille mennessä ja motarilta poistuessa niin matka joutuu. Eikä ollut edes kovin järkyttävät tienkäyttömaksut, jos oikein muistan.
Melko pian huomasin sattumalta, että kone puhaltaa öljyä ja muuta sontaa pihalle. Ajoin taukopaikalle ja tarkastelin tilannetta. Nopea (140km/h) ajo motarilla oli ilmeisesti kirnunnut öljyn vaahdoksi ja ylikuormittanut huohotusjärjestelmän. Normaalisti tätä ei huomaisi, kun huohotusletku menee ilmanputsarin sisään, mutta kun minulla ei nyt mene, niin sohjot tulivat sitten pihalle, pitkin pyörän kylkeä.
Tarkistin öljyn määrän ja jatkoin matkaa hieman rauhallisempaa vauhtia.
En päässyt ihan perille asti, mutta eipä se haitannut, aikaa oli käytössä. Olisinko ollut jossain Poznanin lähellä majoituksessa.
Hotelli taisi olla kyseessä, enkä juuri muita asiakkaita nähnyt. Aamupala katettiin minulle pöytään ja sisälsi muun muassa makkaran. Ei jäänyt nälkä.
2.07.2012 maanantai
Jatkoin matkaa navin opastama, välillä outojakin reittejä ajatten kohti bunkkerikompleksia, josta kuvaus täällä: Ostwall
Suosittelen piipahtamaan, jos historia ja sotahommat kiinnostavat. Osallistuin kahden tunnin opastettuun kiertokävelyyn oppaan johdolla. Itsenäisesti paikkoja ei pääse ihmettelemään. Muut seuruelaiset olivat puolalaisia ja saivat oppaalta puolaksi selostuksen. Minulla oli englantia puhuva opas-laatikko. Yllättävän kätevä juttu: eri kohdissa kierrosta oli numerolla varustettu lätkä näytillä ja kun numeron naputteli opastuspurkkiin, se jutteli englanniksi minulle kuulokkeiden välityksellä. Jäi outo olo tästä kohteesta: Adolf ja kaverit olivat käyttäneet aivan hemmetisti resursseja tähän kompleksiin, josta ei lopulta ollut juuri mitään hyötyä. Ovat joka tapauksessa olleet järkyttävän tosissaan noissa sotavalmisteluissaan.
3.07.2012 tiistai
Olin sen verran lähellä Saksaa, että aamulla kun jatkoin matkaa, jouduin huomaamatta ja vahingossa Saksan puolelle. Huomasinkin tämän ihan sattumalta, kun autojen PL-rekisterikilvet vaihtuivat D-merkinnöillä varustetuiksi. Oli varmankin Zittau-nimisestä paikasta kyse. Jatkoin etelään ja Lückendorf-nimisen kylän jälkeen löysin itseni Tsekeistä, niinkuin tarkoitus olikin. Kivoja mäkisiä teitä oli siellä. Tein kaksi virhettä Tsekeissä. Ensimmäinen niistä oli olla ottamatta selvää moottoritiemaksuista. En halunnut niitä maksaa, joten pysyin poissa moottoriteiltä ja jouduin ajamaan pitkiä turhia matkoja pikkuteitä pitkin. Turhaan, sillä moottoritmaksut -eivät- koske moottoripyöriä Tsekeissä.
Toinen virhe oli se, että ajattelin ajaa Prahaa sivuten kohti etelää. Muuten hyvä, mutta osuin Prahan vaiheille iltapäiväruuhkaan, vähän sen jälkeen kun kolme rekkaa oli kolaroinut ja sotkenut liikenteen täysin. Prahan ohitus kesti muutaman tunnin eikä se ollut yhtään hauskaa.
Pääsin kuitenkin Itävallan puolelle, josta kävin samantein ostamassa vinjetin, ettei tarvitsisi ujostella moottoriteitä sen enempää. Pääseehän siellä matkaamaan ilman vinjettiäkin, mutta 4.6 euroa / 10 päivän vinjetti ei tuntunut kohtuuttomalta. Linziä sivuten jatkoin etelään ja meinasin tehdä vanhanaikaiset, eli ilta yllätti, vettä satoi eikä majapaikasta ollut tietoa. Lisäksi tietenkin väsytti. Pienestä kylästä löytyi kuitenkin sympaattinen, joskin outo majoitus, ja pääsin levolle nautittuani paikallisten vieraanvaraisuudesta (tähän pari sanaa matkasuunnitelmien printtaamisesta ja henkilökunnasta :).
Paikka oli A1-moottoritien eteläpuolella Kierhenjotain.
Näinköhän tämä blogipalvelu osaa hyödyntää kuviin liitettyä paikkainformaatiota? Pyrin saamaan kuviin paikkatiedot ihan sitä varten jos joskus vaikka keksisin tiedolle jotain käyttöä. Käytössä oli Nokia N8 - mallinen kamera, jossa on sisäinen GPS.
Palasin aamulla moottoritielle ja huiskaisin Salzburgia sivuten taas vahingossa Saksaan. Sattuuhan sitä.
Tankatessa säpsähdin, kun viereen pysäköidyn matkabemarin navigaattori alkoi jutella suomeksi, vaikka pyörässä oli saksalaiset kilvet. Kävi ilmi että kuski ja kaverit olivat suomalaisia, jotka olivat lentäneet saksaan ja vuokranneet sieltä pyörät. No mikä jottei, voihan sen tehdä noinkin.
Oma Guzzi näytti aika köyhältä (pölyä, öljyä, nippareita ja rautalankaa...) uusien kiiltävien matkabemareiden vieressä, mutta eipä tuo minua suuremmin haitannut.
Palasin Itävallan maaperälle, ja ajoin reipasta tahtia moottoritietä Italiaan, Vipitenoon, jossa nautin voileivän, kun en muutakaan saanut.
Jouhuin Vipitenossa ajamaan moottoritietä ainakin 100 metriä, josta jouduin sitten maksamaan moottoritiemaksun. Ehkä tämän olisi jotenkin voinut välttää, mutta mitäs näistä, tässä konkurssissa.
Kuuma oli Vipitenossa ja halusinkin hieman korkeammalle ja viileämpään ilmanalaan.
Tutkailin karttaa ja navigaattoria ja päädyin ajamaan SS508 - tietä kohti Bolzanoa pitkin kauniita maisemia ison tien sijaan. Paljon oli moottoripyöriä samalla tiellä.
Bolzanossa tuli taas sama ongelma eteen: kuuma on ja tekee mieli ajaa pieniä mutkateitä. Löysin tien SS42, joka vastasi toiveita. Sieltä löytyi sitten majoituskin.
Jomman kumman tien varrella oli Passo Pennes, Pennes-sola, jossa pääsin kuvaamaan kyltin joka kertoo korkeuden merenpinnasta: 2211 metriä. Maisemat pitää itse kokea, eivät ne kuviin tartu. Jotkut ovat silti yrittäneet: https://www.google.fi/search?q=passo+pennes&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&sa=X&biw=1600&bih=776
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)