Päätin lyhentää motskarin sivuvaunuhärdellin kiinnikerautaa. Ajatus hyvä, valmistelu ja ajoitus huono, toteutus miltei katastrofi.
Huomenna pitäis lähteä reissuun ja koko homma meinas mennä ns. pipariksi. No. Kyllä kukkokin munii ja katkaisulaikalla voi hioa, jos pakko on.
Taustalla on siis se, että vaihdoin lyhyemmät iskarit. Tästä seurasi se, että etu-ylä-kiinnike piti lyhentää, ja sen kanssa tuli kierteen loppu vastaan, toisin sanoen vanttiruuvin jouduin kiertämään kiinni asti.
Sen sijaan että olisin vaihtanut lyhyempään vanttiruuviin, keksin mp:n ylä-etu-kiinnikerautaa muokata niin että vantin reikä on kauempana vaunusta, eli vanttiruuvin saa takaisin säätöalueelle.
Muuten hyvä mutta on siinä ja siinä:
- tuliko katkaistua rauta liian läheltä uuden reiän reunaa
- tuliko siirrettyä reikä liian kauaksi: nyt on ongelmana se, että vanttiruuvi on ruuvattu melkein irti ...
Lisäksi se kiinnikerauta oli liian paksu ja sitä piti ohentaa merkittävästi, että se sopi vanttiruuvin "haarukkaan". Ja kun muutakaan työkalua ei ollut, sai katkaisulaikka soida Espoon suviyössä pidemmänkin soiton.
Lopputulos on rujo ja ruma. Jotain sille pitää tehdä ennenkuin siitä kuvan ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti