Tuli sit käytyä, osa III

Vieläkin 10.07.2012 maanantai

Pastorellasta matku jatkui Parmaa sivuten Milanon suuntaan. Ennen Milanoa kuitenkin käännyimme pohjoiseen, kohti erästä retken kiintopistetä.
Saavuille Como-järven rannalle myöhään illalla, ja navigoimme huolella pieleen. Olimme varanneet hotellin osoitteesta "Mandello del Lario, katu X numero Y" ja seuranneet uskollisesti navigaattoria. Muuten hyvä, mutta hotelli oli viereisessä kylässä, samannimisen kadun samassa numerossa, Como-järven toisella puolella.

 
Myöhään myöhään sateessa ja tuulessa väsyneinä reippailimme sitten vielä 40 kilometriä ja pääsimme lopulta väsyinä perille. Hotelli Albergo Sala sijaitsi Valbrona-nimisessä kylässä Via Vittoria Veneto - tien varrella, kun ensin olimme ajaneet  jonnekin ... no. Aivan muualle.

Albergo Sala

10.07.2012 maanantai

Lecco, näkymä järvelle

Mandello del Lario järven yli nähtynä

Tällaisen kun saisi...

Aamun valjettua huiskaisimme kuitenkin MotoGuzzi-museolle Mandello del  Larioon käytyämme sitä ennen Bellagio-nimisessä kylässä pesemässä pyykkiä. Lavandera on avainsana, kun pyykkipaikkaa koittaa löytää.

Museon portilla

Muutama muukin motoristi oli tullut pyörillään, kuka mistäkin, ihmettelemään Guzzin ylivoiman historiaa. Norjalaisia oli useampia.
Muutama guzzikin tuli bongattua, mutta ovat harvinaista herkkua Italiassakin sellaiset.
Museon vierestä löysimme ruokapaikan, jossa ravitsimme itsemme.
Guzzi-museo täytti odotukset. Melkein joka härvelistä tuli valokuva otettua. Aikaa museossa saisi käytettyä enemmänkin, mutta tunnissakin ehtii oleelliset katsella. Muutama "Sperimentale" laitekin oli näytillä, joista kaikki eivät niin kovin onnistuneilta vaikuttaneet :)
Vaimo onnistui näyttämään ei-kovin-pitkästyneeltä, joten ilmeisesti museokierros ei ollut huono ajatus.
Jos olisi ollut sopiva hetki ja sopivasti muutkin asiat kohdallaan, olisin pyytänyt asiaa tuntevalta mekaanikolta lausunnon voimansiirrosta. Jostain oli matkan varrella tai aiemmin ilmestynyt välystä, jopa häiritsevässä määrin. Ei kuitenkaan sattunut kohdalle, joten suljin välykset mielestäni ja nautin kyydistä.
 Matka jatkui kohti koilista.
Vettä räimäisi niskaan hiukkasen ja pohjoisessa pilvet olivat synkät.
Mietimme suuntaa SS36- ja SS38-teiden risteyksessä Como-järven koiliskulmassa. Mieli teki toisaalta pohjoiseen, mutta päädyimme silti itään, jättäen Sveitsin tiemaksuineen ja outoine tapoineen toiseen reissuun. Lähdimme siis kohti Sondrio-nimistä kaupunkia. Sieltä löysimme hotellin ajeltuamme hieman ristiin ja rastiin.

11.07.2012 tiistai

Sondriosta jatkoimme suoraan kohti itää. Melko tylsää oli tie, kunnes puolivahingossa en seurannut muuta liikennettä vaan käännyin pienemmälle tielle. Ja mitäpä sieltä löytyikään...
Passo della Stelvio eikä yhtään vähempää. Herra on siunannut italialaisia motoristeja runsaskätisesti, kun on tuollaisia maastonmuotoja lahjoittanut. Raskaasti lastattu guzzi kaksi päällä ei välttämättä ole hauskin vaihtoehto Stelvion serpentiineihin, mutta kokemus oli melkoinen.

Olisi synti jättää tuo tie ajamatta, jos tuolla päin on liikkeellä. Aikaa menee muutamakin hetki parin hassun kilometrin ajamiseen, mutta on se sen arvoista. SS38 on tien nimi, jos tarvitsee kartalta etsiä. Sveitsi on kivenheiton päässä, siinä on tosin vuori välissä.
Jatkoimme itää ja koilista kohti. Vipitenon länsipuolella, SS42-tiellä, ylitimme taas jonkin vuoren. Paikka tunnetaan nimellä Passo Giovo. Oli sielläkin mutkaa ja huimia maisemia. Ei pöllömpi tie ajaa ja nautiskella elämästä.
Vipitenosta jatkoimme itään varmaankin SS12 ja SS49-teitä pitkin lopulta Itävaltaan, jossa olimme yötä todennäköisesti Lienz-nimisessä kaupungissa.
Vettä tuli ja ilta samoin ja otimme sitten majapaikan väärästä paikasta. Home häiritsi ja paikan taso muutenkin.

12.07.2012 keskiviikko

Ajoimme Itävallan läpi vesisateessa. Kylmäkin oli. Ei paljon naurattanut.
Maisemia ei katseltu, kunhan vaan tehtiin matkaa ja lopulta päädyimme Bratislavaan.
Illan tullen söimme Bratislavalaista perinneruokaa, sushia, nautimme muutaman paikallisen oluen ja nukuimme hemmetin hyvin.

13.07.2012 torstai

Uusi tuttavuus, Slovakia. Bensa oli kuitenkin yhteensopivaa Guzzin kanssa ja tiet tasaisia joten matka joutui. Taisimme pitää hyvää matkavauhtia ja ajaa D1/E75 tietä pitkin kohti Puolaa jonne päästyämme ehdimme juuri käydä Oswiecimin museoalueen läpi. Paikkahan tunnetaan paremmin nimellä Auschwitz, eikä se taida kaivata sen enempää esittelyä.

Hotelli Krakovan pohjoispuolella

Museokierroksen jälkeen majoituimme Krakovan pohjoispuolelle motelliin, ja jätimme Krakovan keskustan väliin.












14.07.2012 perjantai

Aamulla urut auki ja Varsovan läpi rohkeasti kohti Augustowia. Päivä siihen menee, kun Puolan ajaa tolkullisesti läpi.

Hotelli Logos Augostowissa, Puolassa.

Logos on nykyään sen hotellin nimi, missä majoituimme. Tuttu paikka.












15.07.2012 lauantai

Jätimme Via Baltican ja erkanimme tietä 16 pitkin kohti koilista. Tie E28 vei meidät Vilnaan, jossa seikkailimme navigaattorin opastaessa meitä omituisiin paikkoihin. Pääsimme kuitenkin hotelliin, joka tunnetaan nimellä Panorama. Nimi ei ole ihan väärä, hotellin ikkunoista nimittäin näkee kaupungin yli.
Muutama suomalainen turistibussi oli parkissa hotellin takapihalla, maksullisessa parkissa, ja suomea kuulimme muutaman sanan.
Palloilimme illalla kylillä, ja olihan siellä kaikenlaista, muun muassa kirkkoja, ja lisää kirkkoja.

Katuvilinää Vilnassa

Noin muutoin Liettua on hiukka köyhän tuntuinen paikka.

16.07.2012 sunnuntai

Vilnasta pikamarssia Riikaa sivuten kohti pohjoista. Etenimme Eestin Häädemeesteen saakka, jossa majoituimme hotelliin nimeltä Lepanina. Ihan kelpoinen vaihtoehto sekin.

17.07.2012 maanantai

Kohti pohjoista, Tallinnaan, satamaan ja kotio, suunnittelemaan uusia seikkailuita.