Pyörä pelasi kohtuullisesti, joskaan ei virheettömästi.
Starttinappulaa paikallaan pitävä pikkuruuvi löystyi kerran sen verran että jouduin purkamaan oikean puolen kontrollit ja kiristämään ruuvin. Ei lähde mopo käyntiin, jos mainittu ruuvi on löysällä, kun starttinappula ei ota kontaktia.
Öljyä tuli koneen huohotuksesta läpi kahteen eri otteeseen. Tämä tapahtui yleensä pidemmän nopean ajon jälkeen eikä aiheuttanut kuin kosmeettista haittaa ja tarpeen lisätä hieman öljyä kesken reissun.
Alla kuitenkin lyhyt referaatti matkasta ja tapahtumista.
30.06.2012 lauantai
Viimeiset pakkailut Espoossa.
Lähtö Helsingistä kohti Puolaa. Ajoin Vuosaareen Finnlinesin potskin kyytiin, vietin rennon illan laivalla ja nukuin hyvin. Muutakin motoristiporukkaa oli laivalla menossa kuka minnekin. Guzzeja ei näkynyt.
1.07.2012 sunnuntai
Laiva saapui Gdyniaan, jossa oli aika lämmintä. Oisko ollut jotain kolmenkymmenen asteen korvilla.
Lähdin navigaattoria seuraten kohti Poznania, jonka länsipuolella on yksi matkan kiintopisteistä. Navissa valitettavasti oli vanhat kartat joten jouduin moottoritielle, jota sitten jatkoin Torunin lähelle. Tarkoitus oli ajella pienempiä teitä, mutta eipä tuosta nyt haittaakaan ollut, että matka joutui. Kätevästi toimii maksullinen moottoritie, luottokorttia näyttää puomisysteemille motarille mennessä ja motarilta poistuessa niin matka joutuu. Eikä ollut edes kovin järkyttävät tienkäyttömaksut, jos oikein muistan.
Melko pian huomasin sattumalta, että kone puhaltaa öljyä ja muuta sontaa pihalle. Ajoin taukopaikalle ja tarkastelin tilannetta. Nopea (140km/h) ajo motarilla oli ilmeisesti kirnunnut öljyn vaahdoksi ja ylikuormittanut huohotusjärjestelmän. Normaalisti tätä ei huomaisi, kun huohotusletku menee ilmanputsarin sisään, mutta kun minulla ei nyt mene, niin sohjot tulivat sitten pihalle, pitkin pyörän kylkeä.
Tarkistin öljyn määrän ja jatkoin matkaa hieman rauhallisempaa vauhtia.
En päässyt ihan perille asti, mutta eipä se haitannut, aikaa oli käytössä. Olisinko ollut jossain Poznanin lähellä majoituksessa.
Hotelli taisi olla kyseessä, enkä juuri muita asiakkaita nähnyt. Aamupala katettiin minulle pöytään ja sisälsi muun muassa makkaran. Ei jäänyt nälkä.
2.07.2012 maanantai
Jatkoin matkaa navin opastama, välillä outojakin reittejä ajatten kohti bunkkerikompleksia, josta kuvaus täällä: Ostwall
Suosittelen piipahtamaan, jos historia ja sotahommat kiinnostavat. Osallistuin kahden tunnin opastettuun kiertokävelyyn oppaan johdolla. Itsenäisesti paikkoja ei pääse ihmettelemään. Muut seuruelaiset olivat puolalaisia ja saivat oppaalta puolaksi selostuksen. Minulla oli englantia puhuva opas-laatikko. Yllättävän kätevä juttu: eri kohdissa kierrosta oli numerolla varustettu lätkä näytillä ja kun numeron naputteli opastuspurkkiin, se jutteli englanniksi minulle kuulokkeiden välityksellä. Jäi outo olo tästä kohteesta: Adolf ja kaverit olivat käyttäneet aivan hemmetisti resursseja tähän kompleksiin, josta ei lopulta ollut juuri mitään hyötyä. Ovat joka tapauksessa olleet järkyttävän tosissaan noissa sotavalmisteluissaan.
3.07.2012 tiistai
Olin sen verran lähellä Saksaa, että aamulla kun jatkoin matkaa, jouduin huomaamatta ja vahingossa Saksan puolelle. Huomasinkin tämän ihan sattumalta, kun autojen PL-rekisterikilvet vaihtuivat D-merkinnöillä varustetuiksi. Oli varmankin Zittau-nimisestä paikasta kyse. Jatkoin etelään ja Lückendorf-nimisen kylän jälkeen löysin itseni Tsekeistä, niinkuin tarkoitus olikin. Kivoja mäkisiä teitä oli siellä. Tein kaksi virhettä Tsekeissä. Ensimmäinen niistä oli olla ottamatta selvää moottoritiemaksuista. En halunnut niitä maksaa, joten pysyin poissa moottoriteiltä ja jouduin ajamaan pitkiä turhia matkoja pikkuteitä pitkin. Turhaan, sillä moottoritmaksut -eivät- koske moottoripyöriä Tsekeissä.
Toinen virhe oli se, että ajattelin ajaa Prahaa sivuten kohti etelää. Muuten hyvä, mutta osuin Prahan vaiheille iltapäiväruuhkaan, vähän sen jälkeen kun kolme rekkaa oli kolaroinut ja sotkenut liikenteen täysin. Prahan ohitus kesti muutaman tunnin eikä se ollut yhtään hauskaa.
Pääsin kuitenkin Itävallan puolelle, josta kävin samantein ostamassa vinjetin, ettei tarvitsisi ujostella moottoriteitä sen enempää. Pääseehän siellä matkaamaan ilman vinjettiäkin, mutta 4.6 euroa / 10 päivän vinjetti ei tuntunut kohtuuttomalta. Linziä sivuten jatkoin etelään ja meinasin tehdä vanhanaikaiset, eli ilta yllätti, vettä satoi eikä majapaikasta ollut tietoa. Lisäksi tietenkin väsytti. Pienestä kylästä löytyi kuitenkin sympaattinen, joskin outo majoitus, ja pääsin levolle nautittuani paikallisten vieraanvaraisuudesta (tähän pari sanaa matkasuunnitelmien printtaamisesta ja henkilökunnasta :).
Paikka oli A1-moottoritien eteläpuolella Kierhenjotain.
Näinköhän tämä blogipalvelu osaa hyödyntää kuviin liitettyä paikkainformaatiota? Pyrin saamaan kuviin paikkatiedot ihan sitä varten jos joskus vaikka keksisin tiedolle jotain käyttöä. Käytössä oli Nokia N8 - mallinen kamera, jossa on sisäinen GPS.
Palasin aamulla moottoritielle ja huiskaisin Salzburgia sivuten taas vahingossa Saksaan. Sattuuhan sitä.
Tankatessa säpsähdin, kun viereen pysäköidyn matkabemarin navigaattori alkoi jutella suomeksi, vaikka pyörässä oli saksalaiset kilvet. Kävi ilmi että kuski ja kaverit olivat suomalaisia, jotka olivat lentäneet saksaan ja vuokranneet sieltä pyörät. No mikä jottei, voihan sen tehdä noinkin.
Oma Guzzi näytti aika köyhältä (pölyä, öljyä, nippareita ja rautalankaa...) uusien kiiltävien matkabemareiden vieressä, mutta eipä tuo minua suuremmin haitannut.
Palasin Itävallan maaperälle, ja ajoin reipasta tahtia moottoritietä Italiaan, Vipitenoon, jossa nautin voileivän, kun en muutakaan saanut.
Jouhuin Vipitenossa ajamaan moottoritietä ainakin 100 metriä, josta jouduin sitten maksamaan moottoritiemaksun. Ehkä tämän olisi jotenkin voinut välttää, mutta mitäs näistä, tässä konkurssissa.
Kuuma oli Vipitenossa ja halusinkin hieman korkeammalle ja viileämpään ilmanalaan.
Tutkailin karttaa ja navigaattoria ja päädyin ajamaan SS508 - tietä kohti Bolzanoa pitkin kauniita maisemia ison tien sijaan. Paljon oli moottoripyöriä samalla tiellä.
Bolzanossa tuli taas sama ongelma eteen: kuuma on ja tekee mieli ajaa pieniä mutkateitä. Löysin tien SS42, joka vastasi toiveita. Sieltä löytyi sitten majoituskin.
Jomman kumman tien varrella oli Passo Pennes, Pennes-sola, jossa pääsin kuvaamaan kyltin joka kertoo korkeuden merenpinnasta: 2211 metriä. Maisemat pitää itse kokea, eivät ne kuviin tartu. Jotkut ovat silti yrittäneet: https://www.google.fi/search?q=passo+pennes&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&sa=X&biw=1600&bih=776
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti